Pitkästä aikaa

En ole hetkenen kirjoitellutkaan tänne, mutta tehdäänpä sekin nyt. Silverillä ja Ykadellalla menee oikein hyvin. Silveriä alkaa vain ikä pikkuhiljaa painaa - onhan se kuitenkin jo n. 1,5 vuotta vanha. Olenkin harkinnut jo jokusen aikaa hankkivani rottakaksikolleni kolmannen kaverin. Kasvattajaankin on otettu yhteyttä. Tällä kertaa aion hankkia kauan haaveilevani husky -kuviollisen rotan.

Odotan myös innolla tulevaisuutta, sillä aion alkaa kasvattaa myöhemmin rottia itse myös. Sille harrastukselle ei ole vielä oikein hyviä olosuhteita.

Ykadellasta taas on kasvanut oikein suloinen ja utelias tyttönen. Silverin tapoin se tykkää piileskellä paitani alla tai tutkia maailmaa pääni päältä kurkotellen. Omassa huoneessani se viilettää menemään kuin kilpajuoksija ympäri ämpäri. Iltaisin tv:tä katsellessa taas torkutaan lämpöisessä hupparin hupussa.

Silver on Ykadellaa paljon rauhallisempi rouva. Torkkuminen mahani päällä on sen lempparipuuhaa. Rapsutuksistakin se aina välillä nauttii. Joskus Silver saa vähän syödä omaa herkkuaan, joqurttia, sormen päästäni. Siitä on tullut ihana lellulölly rotta. Suuri muutos onkin tapahtunut sen käytöksessä, ennenhän kun se oli niin pelokas ja arka. Eipä se enää arkaile minua ollenkaan. :)

Ykadella, pikku rotta.

Siinä se nyt on, suloinen pikku Ykadella. Ykadella saapui meille 3.6 Tiistaina, ja on sopeutunut oikein hyvin uuteen kotiinsa. Ykadella on oikealta nimeltään Tethys, mikä on myöskin kaunis nimi. Päätin kuitenkin jo ennen, ennenkuin Ykadella edes pääsi meille, että kutsun sitä Ykadellaksi. 

Ykadella on oikein hyväluontoinen ja rohkea. Se ei piiloudu heti johonkin riepujen alle, niinkuin Silver aikoinaan teki kuullessaan pienenkin rasahduksen, vaan tulee haistelemaan nenä kiinni kaltereissa. Sormien maistelu on Ykadellan mielestä mielenkiintoista, välillä kyllä se maistelu on vähän kovakouraista. Pitäisi seuraavalla kerralla vinkaista oikein kovaa ja korkealta, ehkä se sitten tajuaa ettei saa purra niin kovaa. 

Viikko odottelua, ja muuta rottailua

Tää rottavauvan hakeminen tapahtuu lähiaikoina, nyt tarvitsee odottaa enää viikko, ja mulla on uusi rottavaavi talossa. Sain valita varaukseen mieluisen poikasen poikueesta, ja löytyihän sieltä suloinen pikkuinen. Tiedän miltä omani näyttää, ja se on ihana.

Silverin C-vitamiinikuuri on saatu päätökseen. Kun nyt kerran kuitenkin tuota c-vitamiinia on, niin annan sitä sille vielä jatkossakin.

Nuuskuti nuusk.

Olen unelmoinut ainakin 2 vuotta saavani rottia, ja nyt se lopulta on toteutunut. Silver on vielä mitä ihanin rotta. Se on kesyyntynyt nopeaa tahtia, ja istuskelee nytkin olkapäälläni huivin suojissa. Yritän pitää sitä lämpimänä, koska meillä on näköjään vähän kylmä. Remonttimiehet jättivät oven näin syksyllä liian kauaksi aikaa auki.

Ja pian Silver saa tulevan uuden ystävänsäkin pitämään seuraa häkkiin.

C-vitamiinailua

Silver on laitettu C-vitamiini kuurille, koska sillä on ollut pienoista silmien vuotamista siitä asti, kun se tuli meille. On sillä ollut varmaan ennenkin, en tiedä, mutta jos se paranisi sillä. En ole aivan varma, että onko se flunssaa vai mitä, vai vuotaako sillä sitten vain normaalisti silmät sillä lailla. 

Ostin marsuille tarkoitettua C-vitamiiniraetta, ja käytin sen kyljessä lukevaa ohjetta puolet pienemmällä annoksella. Ensimmäiset kolme päivää on nyt menty ½ tl C-vitamiinia jonkun herkkupalan tai jogurtin mukana. Ihan hyvin se on uponnut. :) Nyt kolmen päivän jälkeen annos pienennetään puolet pienemmäksi. Tällä annoksella sitten viikko eteenpäin.

Elämän ilo ja suru

Rest In Peace Bobby, sen hetken mitä luonani olit, olit omalla tavallasi hupsu ja ihana rotta. ♥

Tosiaan Bobby oli lopulta pakko lopettaa viikko sitten, kun se alkoi tapella Silverinkin kanssa. Se puri sitä niin, että oli pakko mennä väliin. Onneksi Silverille ei tullut haavoja, mutta olisi voinut. Käytiin lopettamassa se eläinlääkärillä, ja vaikka siinä tilanteessa, kun Bobby hengitti viimeisen kerran en itkenytkään, niin kyllä se pian sen jälkeen tuli. :'(

Koska rotathan eivät selviä yksinään, niin pitää siis hankkia uusi kaveri Silverille. Olenkin löytänyt kasvattajan Seinäjoelta, jolla on kolme viikkoa sitten syntynyt rottapoikue. Maikkoon sivut löytyy täältä. Varmaan lähiaikoina menen hakemaan sen uuteen kotiin, eli meille. :)

Ostin tänään Versele-Lagan Rat Complete ruokaa kokeiluun Silverille. Laitoin sitä heti vähän sen ruokakippoon muun ruoan sekaan, niin saa maistella sitä kaikessa rauhassa.

Ostin myös Versele-Lagan Crock complete marjanamikeksejä, jotka sisältää vitamiineja. Mun gerpiilitkin niitä maistoi vähän, mutta ei ainakaan ekalla kerralla pistänyt poskeensa. Ne on vähän nirsompia jyrsijöitä.

Näitä sitten testaukseen. Tollaisen namin annoin Silverille, ja kyllä tykkäsi. On sen verran isoja, ettei kyllä koulutusnamiksi käy, mutta aina silloin tällöin niitä on kiva sille syöttää. En kyllä koulutustakaan sen enempää ole tehnyt, muutakuin tuota totuttamista itseeni. On tapahtunut kyllä huikea ero siihen, mistä lähdettiin alussa! Ennen pelkkä syliin ottaminen oli vaikeaa; Silver piipitti, juoksi pakoon ja kiemurteli. Nyt häkistä ottaminen onnistuu helposti. Silver pysyy paikoillaan kun kierrän käteni sen mahan ympäri ja pysyy rauhassa siinä kädelläkin kun sen sieltä häkistä nostan. Sitten se haistelee siinä sylissä hetken aikaa ja on pian olkapäällä tai rauhassa siinä käsien varassa katsomassa suuuren maailman menoa.

Silver tuhisemassa olkapäällä. Siellä on sen mielestä turvallista, kun pääsee mun hiuksien suojiin tai hupun alle piiloon. 

Silver

Niisk.

En tiedä. Luulen, että Bobby pitää lopettaa. Se on niin agressiivinen ja hyökkää käden kimppuun aina kun käden tuo lähelle. :/ Halusin olla luovuttamatta, mutta näin varmaan on parempi. Mikään ei ole vielä varmaa. Asia on vain syvässä harkinnassa.